anastasia_l

Voitin laiskuuteni ja kävin yksin uimassa ja sienessä, löysin jopa pienoisia suppilovahveroita ja näin palokärjen. Se oli vaikuttava. Orava heitteli kävyn palasia päähäni. Elokuun päättyessä tuntuu syksyisemmältä kuin viime vuonna. Eikö viime vuonna ollut syyskuu aivan lämmin?

Haluaisin isomman asunnon, vaikka se onkin itsekästä. Erityisen paljon haluaisin työhuoneen ja sohvan, johon voi heittäytyä löhöämään. Ja kissat haluaisivat parvekkeen. Mutta mistä raha...

töissä on ihan Pelle Miljoona -meininki. Älkää kysykö mistä johtuu väkivalta ja päihdeongelma...

ollaan oltu asumisoikeusjonossa ehkä vuoden verran, ja hakemistamme asunnoista vain kahdesta on tullut tarjous. Toinen oli liian pieni, mutta toinen vaikuttaa tosi kivalta ja edulliselta! Vaikka onkin Länsi-Tampereella. Menen heti tänään vakoilemaan seutua.

No niin, vasta kerkisi mennä kuukausi työttömänä ja jo pyydettiin kesäksi töihin, ainakin.

Kohta kuukausi työttömänä, pian voi laittaa ensimmäisen ansiopäivärahahakemuksen. Eräs pitkän linjan ay-aktiivi sanoi minulle viime vuonna, että nuorille työssöoloehdon täyttyminen (-> ansiosidonnaisen saaminen) on kaikkein oleellisin etuus. Olen viime kuukaudet koittanut suorittaa myös sosiaalipolitiikan perusteita (taas!) avoimessa yliopistossa, ja lueskellut mm. työttömyysturvan historiaa. Jokseenkin masentavaa lukea, että työeläkejärjestelmä on rakennettu sellaiseksi, että lainsäätäjällä ei ole reaalisia mahdollisuuksia muuttaa sitä ilman työmarkkinajärjestöjen ja vakuutuslaitosten siunausta. Ja tuo ansiosidonnaisuuskin on kyllä aika epäreilu maailmassa, jossa ihmisillä on kovin eriarvoiset mahdollisuudet tehdä ansiotyötä. Olenkin suunnitellut pamflettia työstä ja sen merkityksestä. Paluu hippiaikoihin(i) on koittanut...

Rassaa myös se, että keski-ikäiset miehet hallitsevat maailmaa ja muut alistuvat. Mikä etuoikeus niillä on olla törkeitä toisille ja loukkaantua samanlaisesta kohtelusta?

Miksi puhutaan "talouslamasta"? Onko olemassa muunlaista lamaa kuin taloudellinen? Tietysti on henkistä ja moraalista lamautumista, mutta sitä tuskin lamaretoriikassa käytetään. Toisaalta se sopisi melko hyvin monenkin yrityksen toimintaan, ja valtion tuottavuusohjelmaan...

Työahdistus on taas käsillä. Se ei yleensä tule työnteosta, vaan siitä, että pitää myydä itsensä työntekijäksi. Varsinkin nyt, kun viime haastattelussa epäonnistuin siinä surkeasti. Kuvaavaa onkin, että olen kaksi vuotta (pätkä)työskennellyt paikassa, johon olen päässyt sijaistamaan opiskelijana antamani näytön perusteella. JOtain tarttis tehdä, ja lisäksi pitäisi vielä tietää, mitä _haluaisi_ tehdä. Ja erottaa realistinen ja epärealistinen haluaminen toisistaan.

Uusi vuosi, uusi nimi! Äidin perhenimi otettu käyttöön.

Random Geek Horoscopes
By Brian Briggs

Capricorn - You'll discover that working through lunch does not qualify you for humanitarian aid.

Ensilumi satoi tänä vuonna 18.-19.11. välisenä yönä, ja tänään on jo talvimyrkyn tynkää. Talven tulo on aina niin mahtavaa, vaikka se onkin vaikea vuodenaika.

Polvissa ei röntgenkuvan mukaan ollut mitään vikaa, joten ainakaan ei ole nivelrikkoa tiedossa lähivuosille. Jalat ovat jo paremmassa kunnossa, joten panttaan vielä sitä ortopedia. EI haluaisi maksaa sataa euroa siitä, että joku käskee syödä buranaa, kuten mulle aina sanotaan kun johonkin vaivaudun. Julkiselle on 6-8 kk jono.
Ensi vuodelle ei ole vielä luvassa kuin ansiosidonnaista, perjantaina on yt-neuvottelut yksikön siirtyessä kaupungin organisaation sisällä...

polvissa on ollut jotain on-off -kränää huhtikuulta saakka, mutta tässä kuussa on mennyt jo niin pahaksi, että menin jopa lääkäriin. Istuessa alkaa särkeä, ja portaiden kapuaminen on tuskallista. Sain lähetteen röntgeniin, jonne jopa pääsi alle tunnissa ja siellä oli ihana transhoitsu. Ortopedille pitäisi kuulemma vielä mennä. Työsuhdetta on kaksi kuukautta jäljellä ja julkisen jono taatusti pidempi. Taree kai turvautua Kelan korvauksiin yksityiseltä. Hammaslääkärissä ramppaus onneksi loppui taas vähäksi aikaa.

Nyt on motivaation puutetta ja työuupumusta ilmassa. Yleisellä tasolla pidän työstäni ja koen sen mielekkääksi, vaikka se onkin raskasta. Mutta tämä byrokratian lisääntyminen ja järjestäytymättömyys on turhauttavaa. Kärsimystä olla viranomainen.

...on alkanut!!! Saldo tähän mennessä:
-4 kg luomuetikkakurkkuja
-tofulinepurkillinen lähimetsikön vadelmia pakastimeen
-3 dl läheisehkön metsän mustikoita
-pakastepurkillinen valkoisia herukoita pihasta
-2 x 0,5 litraa mansikkahilloa
-0,5 l mansikka-valkoherukkahilloa
-0,5 l mansikkasosetta pakastimeen
-4 pakasterasiaa mansikanpaloja

Vitsi että on vaikeaa toimia niin kuin uskoo. Kun uskoo, että ihmisten pitäisi tehdä tietoon perustuvia valintoja ja ettei heitä voi pakottaa mihinkään vaan heillä on oikeus tehdä autonomisia päätöksiä... niin pitäisi vielä hyväksyä ne päätökset.

Eräs pitkän aikavälin filosofisista pohdinnoistani on kärsimyksen olemus. Lukion filosofian tunnille tein jonkun esityksen tai muun Simone Weilistä, jonka ajatuksen kärsimyksen tuottamasta tyhjyydestä ja kärsimyksen kärsimisestä aina välillä melkein ymmärrän. Tässä työssä ja ajoittaisesti yliempatiasta kärsivänä henkilönä tulee kohdattua kärsimystä ja sen esiasteita suhteellisen paljon. Eräs henkilö kertoi nähneensä ohjelman, jossa itsemurhaa yrittänyt ihminen totesi, ettei kai kukaan itsemurhaa yrittänyt halua kuolla vaan toivoo vain kärsimyksen loppuvan. Tuo ajatus lohdutti tätä kertojaa, ja olen itsekin siihen palannut useasti. Eläinten suojelun ja -oikeuksien kohdalla puhutaan paljon kärsimyksestä, sen tuottamisesta ja "tarpeettomasta" kärsimyksestä.

Kärsimystä voi tuottaa ja kokea monin tavoin - toimimalla oikeaksi katsomallaan tavalla, vaikka tietää ettei ympäristö pidä sitä hyvänä; pitäytymällä ihmissuhteissa, joissa uusinnetaan kärsimystä; toimimalla itselleen vahingollisella tavalla osaamatta tai haluamatta muuttaa sitä; olemalla tavalla tai toisella toista heikompi tai kykenemätön puolustautumaan; olemalla ahne ja kohtuuton...

Toisaalta kärsimys on yhdenlainen tunne, jonka kokemisen voisi ajatella kuuluvan elämään samalla tavoin kuin muutkin tunteet. Kokemalla vihaa, suuttumusta, kipua, kärsimystä olemme yhtä lailla eläviä kuin kokiessamme iloa, riemua, tyydytystä. "Tarpeettoman" määrittely tuntuu vaikealta tai tekopyhältä. Mutta miksi kärsimys vaikuttaa kasautuvan toisille? Onko elämä, joka tuntuu vain kärsimykseltä, muutettavissa? Osaammeko suhtautua kärsimykseen, omaamme tai toisten?

Luulen, että Weil tarkoitti, ettei ole kohtuullista saattaa toisia kärsimään oman kärsimyksensä vuoksi. Mutta jos kanssaihminen pystyy samaistumaan kärsivän tunteisiin, kenen aiheuttamaa se on? Ja onko se väärin?

Viime vuonna (ks. 5.8. 08) oli Perl, nyt ihan toinen ohjelmointikieli:


Which Programming Language are You?


Random Geek Horoscopes for this week
By Brian Briggs

Capricorn - It's always good to carry around some salt. You'll need it when you get locked in your office for the weekend and are forced to eat your mousepad to avoid starvation.

Ihmettelen välillä, kuinka kesä tekee kaikesta niin erilaista. Töistä lähdetään aiemmin, asioita ei viitsitä hoitaa, terassilla istutaan illat pitkät, pukeudutaan värikkäästi, valvotaan ja ollaan iloisia. Töissä hiljeni kuin salamaniskusta heti heinäkuun koittaessa. Miten elämä nyt on muka erilaista kesällä kuin muina aikoina? Ehkä se johtuu siitä, että elämme (ainakin elimme) neljää vuodenaikaa. Tai itse ei ainakaan Etelä- tai rannikko-Intiassa osannut erottaa talvea kesästä. Delhissä se jo tuntuu, kun talvella on selvästi kylmempi, mutta on kuitenkin valoisaa ja jossain määrin vihreää (tai harmaata pakokaasun alla). Ei siellä tule mitään kesähulluutta, hedelmiäkin saa ympäri vuoden, vaihtelevat vain satokauden mukaan. Mangoja ei siis saa silloin, kun ei ole mangojen hedelmöintiaika. Täällä neljässä vuodenajassa taas on hävinnyt koko kasvukausiajattelu, kaikkea pitää saada ympäri vuoden jostain. Eikä siitä nyt niin kauan ole, kun niitä punaisia omenia sai vain jouluksi.

On tietysti mukavaa, että iso osa suomalaisista nauttii kesästä ja on iloisempia ja vapautuneempia. Toisaalta kesä on kuitenkin monelle vaikeaa aikaa, eikä terassien lisääntyminen siihen auta. Tekisi varmaan itse kullekin hyvää pysähtyä ajattelemaan ja kohtaamaan kanssaihmisiään - elämme niin erilaista elämää niin rinnakkain ja silti niin kaukana toisistamme.

Pakahduttavan kuumuuden jälkeen vihdoin sadetta ja ukkosta! Harmi, että megahelteet sattuivat minun lomaviikolleni eikä sellaiselle ihmiselle, joka olisi niitä arvostanut. En olisi uskonut, että saman kevään aikana on mahdollista palaa neljästi...
Olin kaksi päivää Padasjoen rauhassa rentoutumassa, ja ihmeellistä kyllä sain aika hyvin nollattua aivoni, en ajatellut juuri mitään sellaista, joka kaupungissa koko ajan pyörii mielessä. Siis kaikenlainen stressi, itseaiheutettu ja muu, jäi kaupunkiin.

No täällä se odottelikin. Mihin ihmeessä kaiken tämän ajan saa tuhrattua, kun koko ajan on mielessä kaikki muu mitä mieluummin tekisi???? Kaipaan kovasti musiikkia.

Tein tänään useita erilaisia testejä hiili- ja ekologisen jalanjälkeni mittaamiseksi. Hämmästyttävää kyllä, tulokset eivät olleet lainkaan toisiaan tukevia - yhden mukaan jalanjälkeni vaatii 2,2 maapalloa, toisen mukaan 0,2! Epäilemättä kyseiset jalanjälkeni ovat kasvaneet muuton myötä, mutta elintavoissani tuskin on tapahtunut niin merkittävää muutosta, että testitulokset selittyisivät sillä. Vahvistaa toimittajan peruskäsitystä siitä, että tietyllä tavalla kysymällä saa tietynlaisen vastauksen. Kysymyksenasetteluissa olikin asenteellisuutta, vaikka toki ihan herättävällä tavalla (ainakin sellaiselle, joka ei ole asioita kovin miettinyt). Mutta häiritsevää oli erilaiset mittakaavat, joita kyselyissä käytettiin. Jossain esim. tehtiin keskiarvo viimeisestä kolmesta päivästä, toisessa kysyttiin viimeisten 12 kuukauden tekemisiä ja kolmannessa viikoittaista kulutusta. Itse olin esimerkiksi viimeisten kolmen päivän sisällä mökillä, jossa ei ole viemäröintiä, julkista liikennettä eikä mitään sähköisiä huvitusvälineitä. Eilen taas kävin naapurikunnassa bussilla (viidennen auringossa palamisen välttämiseksi) laittamassa kasvimaata, jotta syksyllä saisimme auringossa ilman lannoitteita kasvaneita "omia" vihanneksia. Neutraloiko tarkoitus bussimatkan? Ja huomenna matkustan laivalla Tallinnaan keskustelemaan reilusta kaupasta ja sen ympäristövaikutuksista... Brittiläisessä WWF:n testissä kysyttiin myös, paljonko rahaa käytti lemmikkien ruokaan ja lääkäriin vuosittain, mutta ei esimerkiksi omia lääkärikuluja. Tai sitä, mitä se lemmikki sitten syö. Yleistäminen on vaikeaa, mutta testaamisten vuoksi välttämätöntä. kö?